Tänään tuntuu siltä, että vois hypätä kaivoon.

Joskus mulla tulee tällasia hetkiä, ethaluais vain maata hiljaa jossain erämaassa ja katella tähtiä, koittaa selvittää päätään ja ajatuksia, jotka on niin solmussa ettei mitään järkeä. 

Miten ihminen pystyy sekottamaan oman elämänsä? Ja miksi yks juttu johtaa aina toiseen, ja se kolmanteen, sitten tulee jo neljäs pamahdus pienen hetken sisällä. Sen jälkeen sit ollaanki niin sekasin, pyöritetään samoja asioita monta päivää, hetkestä toiseen, ei saada missään vaiheessa minkäänlaista tyynnytystä ajatuksiin. Sitten kaikki jotenkin vaa tyyntyy, niinku joku valtameri myrskyn jälkeen.

Tällasia tuntemuksia tänään, erilaisia huomenna. Ehkä. Tää vaihe, mitä mä elämässä nyt käyn läpi repii mua suunnasta toiseen. Hetkeksikään en pysty rauhottumaan paikoilleni, koko ajan täytyy tehdä jotain. Mutta ku mä en tiedä mitä mun pitäis tehdä, täytyy valmistella itteään elämää ja uusia opintoja varten. Okei, tää on jo selvää. Mut miten mä sen teen? Miksei kukaan kerro mulle mitä seuraavaksi tapahtuu? 

Elämä on taas jotenkin sekavaa, mitään sen suurempaa ei sitten joulukuun jälkeen oo tapahtunu. (Se ihminen, joka on vaikuttanu mun elämään toiseks pahiten tulemalla siihen ja pahiten lähtemällä, palas taas takaisin ja nyt mä en tiedä mitä mä teen.) Silti koko ajan olen varuillaan, ootan puhelinsoittoa, viestiä, mitä vaan. Mä en tiedä mitä mä haluaisin sieltä tulevan, mulle kelpaa mikä vaan. Kunhan se vain selvittäis mun ajatuksiani. Mun elämäni ympärillä on semmonen musta huntu, ja se taitaa tukahduttaa minua. En tunne itseeni masentuneeksi enkä mitenkään surulliseksi, mä en vain tiedä miten mä suhtautuisin tähän kaikkeen, tää oli mulle kuitenki niin iso asia ku se palas takas. Kellekkään en oo kertonut, jos olisin koko kaupunki tietäisi asiasta. 

Mulla on aika hämy olo nyt, en tiedä mitä mä kirjoitan. Kirjoittaminen auttaa mua purkamaan ajatuksia, mutta kun mä en tiedä mitä ajatuksia mun pitäis purkaa. On hyvä olla mut ei sitten kuitenkaan oo. :/

Pitää lähtee, huomenna koulun penkki kutsuu taas.. :)